Penikkatauti on laaja epätarkka käsite säären alueella esiintyvästä kivusta. Penikkataudilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi sääriluun väsymismurtumaa tai lihasaition kohonneesta paineesta johtuvaa oireyhtymää.

Rasitusvammat ovat osa urheilua ja sääreen kohdistunut väsymismurtuma (medial tibial stress syndrome) on hyvin yleinen varsinkin juoksulajeissa ja lajeissa, jotka sisältävät räjähtäviä liikkeitä, ponnistuksia, hyppyjä sekä suunnanmuutoksia. Tavallisesti rasitus kohdistuu juostessa (tai ponnistaessa) sääriluuhun, joka joutuu absorboimaan jokaisella juoksuaskeleella 3-5 kertaa kehonpainon. Toistuvat rasituksesta johtuvat mikrovauriot johtavat sääriluun rasitusmurtumaan. Rasitusmurtumat on tärkeä erotella lihasaitio-oireyhtymästä (CCS - Closed compartment syndrome), erilaisen kuntouttamisen vuoksi.

Säären alueen lihasaitioita ylhäältä päin kuvatussa poikkileikkauksessa.

Pohkeen ja säären alueen lihaksien ympärillä on kalvoja, jotka muodostavat lihaksille niin kutsuttuja aitioita. Yhden lihasaition sisällä voi olla useampi lihas. Vaiva syntyy kun rasituksen johdosta kohonnut paine kasvaa aition sisällä, häiriten lihasten toimintaa ja verenkiertoa aiheuttaen kipua. Lihasaitio-oireyhtymä ei yleensä kehity heti vaan vasta kovemman harjoituskauden jälkeen. Yleensä kipu loppuu kun harjoittelu lopetetaan. Leposärky kehittyy vasta pidemmällä aikavälillä. Lihasaitio-oireyhtymää voi olla muuallakin kuin säären tai pohkeen alueella, missä vain sijaitsee lihasaitioiota.

Karkea erottelu sääriluun rasitusmurtuman oireeseen ja lihasaitio-oireyhtymään on rasitusmurtuman hyvin paikallinen kipukohta sekä jatkuvan tuntuinen kipu. Lihasaitio-oirehyhtymässä kipu tuntuu laajemmalla alueella ja loppuu usein, kun harjoitus lopetetaan.

Alaraajan toiminta rasitusperäisissä vaivoissa

Jalkaterän toiminta voi olla täysin normaali, vaikka siinä olisi rakenteellisia poikkeamia. Suurin osa tuki- ja liikuntaelinoireista ilmenee liikkuessa, joten on riittämätöntä arvioida kehon linjauksia pelkästään paikallaan. Alaraajojen luut ja niiden kautta linjaukset muuttuvat kasvuiän aikana ja ne mukautuvat ihmisen vanhetessa, siksi kasvuikä tulisi huomioida kivunhoidossa. Lantion sekä lonkkien asento ja toiminta vaikuttaa myös jalkaterän asentoon sekä toimintaan. Erilaisten kiputilojen kannalta olisi hyvä huomioida miten kuormitus jakautuu koko alaraajan osalta. Kokonaiskuormitus, palautuminen sekä kuormituksen nousujohteisuus on keskeisiä asiota penikkataudin selättämisessä.

Kävely, juoksu & harjoittelu

Ei ole olemassa yhtä ainoata oikeaa tapaa kävellä tai juosta. Kävelyyn ja juoksuun vaikuttavat yksilökohtaisesti luiset rakenteet ja ympärillä tapahtuva kehon mekaaninen toiminta. Rakenne asettaa ehdot toiminnalle, mutta samaan aikaan rakenne on riippuvainen toiminnasta.

Kestävyyslajien harrastajilla jäävät usein voimaominaisuudet heikommiksi ja vähemmälle harjoittelulle. Asteittain nostettu voimaharjoittelu saattaa vähentää loukkaantumisriskiä. Harjoittelussa on hyvä huomioida jalkaterän harjoitteiden lisäksi lantion alueen lihasten harjoittelu. Kontrolli-, voima- ja tasapainoharjoittelun on todettu toimivan hyvin alaraajojen vammojen riskin pienentämiseksi.

Yksipuolinen harjoittelu ja kuormitus on tärkeä huomioida rasitusvaivojen kanssa. Vaikka harrastuksiin kuuluisi esimerkiksi jalkapallon lisäksi, koripallo, salibandy, sulkapallo ja yleisurheilu, on kuormitus näissä lajeissa hyvin samankaltaista. Jatkuva pitkäaikainen yksipuolinen kuormitus olisi hyvä muuttaa erilaiseksi tekemällä välillä jotain täysin muuta, itselleen mielekästä harrastusta. Huono ravinto, vähäiset yöunet ja stressi vaikuttavat olennaisesti palautumiskykyyn.

Penikkataudille altistavia tekijöitä ovat muun muassa:

Elimistön tottumattomuus suureen tai liian nopeasti kasvavaan kuormitukseen.
Huono palautuminen harjoittelusta.
Yksipuolinen kuormitus.
Suoritustekniikat ( esim. juoksutekniikka).
Puutteellinen lihasvoima tai lihastuki.
Rakenteelliset anatomiset poikkeavuudet.
Kasvuikäisellä on hyvä huomioida kasvutekijät / kasvupyrähdys. Luut kasvavat pituutta nopeammin kuin muu pehmytkudos kerkeää sopeutua mukana, joka altistaa paineen kasvulle lihasaitiossa.

Hyvä huomioida:

Rasitusmurtuman poissulkeminen.
Kuormituksen ja harjoittelun keventäminen. Koko harjoittelusuunnitelman läpi käyminen.
Urheilijoilla saattaa olla kipua useamman kuukauden ennen kuin vaivaan reagoidaan.
Jatkuva säännöllinen liikunnan harrastaminen.

Hoitona:

Kuormituksen hallinta.
Jalkojen lihasten nousujohteinen vahvistaminen ja toiminnallisuuden parantaminen.
Suoritustekniikan parantaminen.

Kivun lievityksenä:

Hierontaa lihaksille, nivelten mobilisaatiota, kylmä-kuuma hoitoa ja/tai kevyttä liikuntaa lihasten rentouttamiseksi ja aineenvaihdunnan sekä verenkierron parantamiseksi.

Jos vaiva ei katoa muutaman viikon rasituksen keventämisellä ja omahoidolla, kannattaa kääntyä ammattilaisen pariin.

Muutamia aktiivisia esimerkkiharjoitteita, joita voi kokeilla penikkavaivaan.

Esimerkkejä asteittaisesta harjoittelumäärän nostamisesta:

Tukevat liikkeet:

1. viikko
3 x 6 toistoa, kerran päivässä, 4 pvää / vko
2. viikko
3 x 8 toistoa, kahdesti päivässä, 4 pvää / vko
3. viikko
4 x 10 toistoa, kahdesti päivässä, 4 pvää / vko
4. viikko
4 x 12 toistoa, kahdesti päivässä, 5 pvää / vko

Juoksuharjoittelun koventaminen:

1. viikko
15km / vko (jaettuna eri päiville), josta 3km kovempaa juoksua.
2. viikko
18km / vko (jaettuna eri päiville), josta 3km kovempaa juoksua.
3. viikko
21km / vko (jaettuna eri päiville), josta 4km kovempaa juoksua.
4. viikko
25km / vko, (jaettuna eri päiville), josta 4km kovempaa juoksua.

Lähteet:

Reinking, MF. 2017. Medial Tibial Stress Syndrome in Active Individuals: A Systematic Review and Meta-analysis of Risk Factors.
Winters, M. 2013. Treatment of medial tibial stress syndrome: a systematic review.

Chin, L. et al 2010. Clin Sports Med. Rehabilitation of Ankle and Foot Injuries in Athletes.

Gross, C. E. Et al 2015. Chronic exertional compartment syndrome of the superficial posterior compartment: Soleus syndrome

Lauersen, J.B. et al. Strength training as superior, dose-dependent and safe prevention of acute and overuse sports injuries: a systematic review, qualitative analysis and meta-analysis. BJSM.

Lauersen, J.B. 2013. The effectiveness of exercise interventions to prevent sports injuries: A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials.

Gabbet, T.J. The training—injury prevention paradox: should athletes be training smarter and harder? BJSM.

Stolt, M. ym. 2017. Jalkaterveys. Duodecim.

Peltokallio, P. 2003 Tyypillisimmät urheiluvammat. Medipel Oy.