Johdanto
Kamppailu-urheilu on saanut Suomessa viime vuosina paljon näkyvyyttä ja suosiota suurten tapahtumien ja harrastajamäärien kasvun myötä. Samalla on myös alettu käyttämään pystyotteluissa pieniä MMA-hanskoja normaalisti oteltavien nyrkkeilyhanskojen sijasta. Tämä mitä ilmeisimmin lisää viihdearvoa katsojalle, kun tyrmäysten mahdollisuus kasvaa, mutta samalla urheilijan loukkaantumisriski nousee huomattavasti käsien- ja kasvojen alueen vammoilla. Suomesta loppuu nopeasti ottelijat, mikäli pienillä hanskoilla jatketaan otteluiden järjestämistä. Mitä viihdearvoon tulee, niin itse suosin otteluita, jotka kestävät täyden ajan, ovat tasaisia ja teknisiä, kuin nopeasti tyrmäykseen päättyviä.
Käsivammoista on ollut nyt keskustelua enemmän, joten tässä pientä kartoitusta käden vammoista, kuntoutumisesta ja paluusta takaisin urheiluun fysioterapeutin silmin.
Käsivammat kamppailu-urheilussa
Kamppailulajeissa tyypillisiä vammoja ovat murtumat, nivelsidevammat ja sijoiltaanmenot, ja kirjallisuudessa mainitaan myös nimettyjä vammoja, kuten ”boxer’s knuckle” ja ”boxer’s fracture”. Käden ja ranteen vammat ovat valitettavasti yleisiä, erityisesti lyöntipainotteisissa lajeissa: nyrkkeilyssä jopa 40 % yläraajavammoista kohdistuu käsiin, ja vapaaottelussa käsi on myös yleisin loukkaantumispaikka (Szala-Czerwonka ym., 2023; Hanna & Laier, 2015; Fox-Good ym., 2024; Fares ym., 2022).
Vammoihin vaikuttavat varusteet (hanskat, teippaukset, käsisiteet), kuormitus ja palautuminen, lyöntitekniikka, kilpailutilanne sekä ravinto. (Fares ym., 2023; Jensen ym., 2017; Tenforde ym., 2011)
Tyypillisimmät vammat
Tyypillisin kämmenen alueen murtuma on niin sanottu ”boxer’s fracture”, joka tarkoittaa kämmenluun (metacarpal) murtumaa, yleensä viidennessä kämmenluussa. Suurin osa kämmenluiden murtumista paranee hyvin ilman leikkausta. Hoitoon kuuluu usein lastoitus ja varhainen mobilisaatio eli liikuttaminen. Leikkaushoito on tarpeen lähinnä silloin, kun murtuma on pahasti vinossa, kiertynyt tai ulottuu nivelpintaan asti (Kollitz ym., 2014; Lambi ym., 2023).
Kämmenen alueen nivelsidevammat ovat myös mahdollisia. Tyypillisiä vammoja ovat peukalon nivelside (UCL) -vamma eli “skier’s thumb”, sormien nivelsidevammat sekä ranteen nivelsidevammat. (Daley ym., 2020; Shin & Wang, 2021; Isani & Melone, 1986). Näiden hoito vaihtelee immobilisaatiosta ja fysioterapiasta leikkaushoitoon tapauskohtaisesti (Daley ym., 2020; Morgan & Slowman, 2001).
Paluu urheiluun:
Yleisesti ottaen urheilussa tapahtuvista käsivammoista palaudutaan hyvin takaisin kilpa-urheiluun, keskimäärin noin 3-12 viikon jälkeen ja suurimmassa osassa kuntoutus tapahtuu ilman leikkausta. (Geoghegan ym., 2021; Lehman ym., 2020).
Paluu urheiluun riippuu vamman suuruudesta, murtumalinjasta yms. Paraneminen ja palaaminen on nopeampaa tietenkin mikäli leikkausta ei tarvita (Geoghegan ym., 2021). Kun on leikkaustarve, niin kuntoutuminen ja paluu urheiluun usein pitkittyy. Liian aikainen urheiluun palaaminen nostattaa uudelleen loukkaantumisriskiä sekä vaivan pitkittymistä (Marchessault ym., 2009; Jaworski ym., 2010)
Jatkuvasta kovasta iskutuksesta, kohonneesta harjoittelukuormasta sekä heikosta palautumisesta voi aiheutua myös kämmen alueen rasitusmurtumia. Näistä toipumiseen ja paluu normaaliin harjoitteluun vie usein ainakin 4 viikkoa ja tyypillisesti yli 12 viikkoa (Ezekial ym., 2024; Miller ym., 2018).
Pienet hanskat ja lyöntitekniikka
MMA-hanskat ovat kevyitä, usein 4 unssin hanskoja, joissa sormet jäävät paljaiksi. Vähempi pehmusteen määrä mahdollistaa kovemman iskun kämmenen alueen kudoksille, jonka vuoksi se on alttiimpana murtumille, nivelsidevammoille ja sijoiltaanmenoille verrattean nyrkkeilyhanskoihin. (Lee ym., 2014; Peveler ym., 2023).
Loukkaantumisten kannalta ratkaisevaa on se, miten lyönti osuu. Huono lyöntitekniikka, ranteen taipuminen sivulle, liian avoin nyrkki tai väärä osumakohta lisäävät vammariskiä huomattavasti. Myös kilpailutilanteessa oleva väsymys, adrenaliini ja nopea tempo saavat aikaan sen, että tekniikka pettää juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. Saattaa siis olla, että myös kokeneilla ammattilaisilla nähdään käden murtumia sekä muita vammoja. (Lee ym., 2014; Peveler ym., 2023).
Tilastojen mukaan nyrkkeilyhanskoilla otellessa tapahtuu enemmän silmän vammoja kuin vaparihanskoilla, mutta vaparihanskoilla otellessa silmävammat ovat vaurioiltaan suurempia ja vaativat enemmän hoitoa. Myös silmänpohjanmurtumat on yleisimpiä pienillä hanskoilla otellessa. (Chang ym., 2023)
Yhteenveto
Kädenvammoista kuntoutuu usein hyvin, mutta se usein vie aikaa useamman kuukauden ennen kuin pääsee takaisin treenaamaan normaalisti.
- Paluu urheiluun keskimäärin 3-12 viikossa
- Paluu takaisin samalla tasolla tyypillistä
- Vamman sattuessa ja sitä kuntouttaessa voi treenata muuta
Kuten kaikissa urheiluvammoissa, myös kamppailulajeissa niiden taustalla on yleensä monta tekijää. Samaan aikaan on kuitenkin paljon asioita, joihin itse pystyy vaikuttamaan, ja niitä kannattaa ehdottomasti huomioida.
Keskustelu ja ottelujen suunnittelu
Jos edessä on ottelu, kannattaa aina keskustella ottelun järjestäjän, oman valmentajan ja vastustajan tiimin kanssa käytettävistä hanskoista yms. säännöistä. Pienemmät hanskat lisäävät merkittävästi loukkaantumisriskiä, ja tämä voi tarkoittaa useampaa kuukautta treenitaukoa ottelun jälkeen. Käykää siis läpi mahdollisuuksia.
Lyöntitekniikka kuntoon, myös väsyneenä.
Kuormitus ja palautuminen
Kuormituksen hallinta ja palautuminen ovat ehdottoman tärkeitä. Kovemmat kuormituspiikit vaativat pidemmän palautumisen, ja jos kuormituspiikki osuu juuri ennen ottelua, riski loukkaantumiseen kasvaa. Järkevä harjoittelunohjelma jättää riittävästi varaa myös ottelulle.
Ravinto
Ravinto on erityisen tärkeää painoluokkalajeissa. Olen itse nähnyt liian monta tapaa pudottaa painoa ja vieläkin tulee vastaan tyylejä, joissa aamulla syödään vesilasi, päivällä Snickers ja iltapalaksi pannukakku hillolla. Huonolla ravinnolla saa varmistettua itselleen myös kohonneen loukkaantumisriskin.
Lopuksi
Paras tapa välttää urheiluvammat on olla urheilematta… Ei vaan, kaikkia loukkaantumisia ei tietenkään voi ehkäistä, mutta niihin tekijöihin, joihin pystyy vaikuttamaan, kannattaa panostaa. Liikaa ei kannata jäädä kuitenkaan pelkäämään loukkaantumisia, sillä silloin ei tulisi tehtyä mitään.
Lähteet:
Cavalcanti Kußmaul A, Kuehlein T, Langer MF, Ayache A, Löw S, Unglaub F. The Conservative and Operative Treatment of Carpal Fractures. Dtsch Arztebl Int. 2024;121(18):594-600. doi:10.3238/arztebl.m2024.0102
Chang CC, Saifee M, Ton L, et al. Eye Trauma in Mixed Martial Arts and Boxing. Ophthalmic Plast Reconstr Surg. 2024;40(1):75-87. doi:10.1097/IOP.0000000000002510
Ezekial Koslosky, Gregory Elder, David Heath, Christina Brady, Anil Dutta, Stress fractures of the hand and wrist in athletes, Injury, Volume 55, Issue 2, 2024, 111218, ISSN 0020-1383, https://doi.org/10.1016/j.injury.2023.111218.
Fares MY, Baydoun H, Elhassan B, Abboud JA. Upper limb injuries in mixed martial arts. Phys Sportsmed. 2023;51(5):434-441. doi:10.1080/00913847.2022.2123257
Fox-Good C, Froehle A, Berkay F, Chase A, Minhas A. Poster 390: Combat Sports Related Upper Extremity Injuries Presenting to Emergency Departments in the United States: A NEISS Database Study. Orthop J Sports Med. 2024;12(7 suppl2):2325967124S00355. Published 2024 Oct 9. doi:10.1177/2325967124S00355
Geoghegan L, Scarborough A, Rodrigues JN, Hayton MJ, Horwitz MD. Return to Sport After Metacarpal and Phalangeal Fractures: A Systematic Review and Evidence Appraisal. Orthop J Sports Med. 2021;9(2):2325967120980013. Published 2021 Feb 23. doi:10.1177/2325967120980013
Jaworski, Carrie A. et al. Rehabilitation of the Wrist and Hand Following Sports Injury. 2010. Clinics in Sports Medicine, Volume 29, Issue 1, 61 – 80
Jeffrey Marchessault, Matt Conti, Mark E. Baratz, Carpal Fractures in Athletes Excluding the Scaphoid, Hand Clinics, Volume 25, Issue 3, 2009, Pages 371-388, ISSN 0749-0712, https://doi.org/10.1016/j.hcl.2009.05.013.
Jensen, A. R., Maciel, R. C., Petrigliano, F. A., Rodriguez, J. P., & Brooks, A. G. 2017. Injury patterns in mixed martial arts: a systematic review of the literature. Current Sports Medicine Reports, 16(6), 395–401.
Kollitz KM, Hammert WC, Vedder NB, Huang JI. Metacarpal fractures: treatment and complications. Hand (N Y). 2014;9(1):16-23. doi:10.1007/s11552-013-9562-1
Lehman JD, Krishnan KR, Stepan JG, Nwachukwu BU. Prevalence and Treatment Outcomes of Hand and Wrist Injuries in Professional Athletes: A Systematic Review. HSS J. 2020;16(3):280-287. doi:10.1007/s11420-020-09760-w
Lee, B., & McGill, S. 2014. Striking dynamics and kinetic properties of boxing and MMA gloves. Revista Andaluza de Medicina del Deporte, 9, 106–115.(https://doi.org/10.18002/RAMA.V9I2.1175)
Lambi AG, Rowland RJ, Brady NW, Rodriguez DE, Mercer DM. Metacarpal fractures. J Hand Surg Eur Vol. 2023;48(2_suppl):42S-50S. doi:10.1177/17531934231184119
Miller TL, Jamieson M, Everson S, Siegel C. Expected Time to Return to Athletic Participation After Stress Fracture in Division I Collegiate Athletes. Sports Health. 2018;10(4):340-344. doi:10.1177/1941738117747868
Štyriak R, Hadža R, Arriaza R, Augustovičová D, Zemková E. Effectiveness of Protective Measures and Rules in Reducing the Incidence of Injuries in Combat Sports: A Scoping Review. J Funct Morphol Kinesiol. 2023;8(4):150. Published 2023 Oct 30. doi:10.3390/jfmk8040150
Szala-Czerwonka, K., et al. (2023). Buttered Knuckles of the Martial Arts World – A Comprehensive Review on Boxer’s Knuckle. Journal of Education, Health and Sport. https://doi.org/10.12775/jehs.2023.29.01.007
Tenforde, A. S., & Fredericson, M. 2011. Influence of sports participation on bone health in the young athlete: a review of the literature. PM&R, 3(9), 861–867.
Vastaa