Whiplash, eli niskan retkahdusvamma, on pehmytkudosvaurio, joka syntyy tyypillisesti äkillisen ja voimakkaan pään ja niskan liikkeen seurauksena. Nopean retkahduksen myötä niskan alueen nivelsiteet, lihakset ja hermot venyvät, ja niihin voi syntyä lieviä kudosvaurioita. Vaikka suurin osa toipuu suhteellisen nopeasti, osalle voi kehittyä kroonisia oireita, joita kutsutaan whiplash-oireyhtymäksi eli whiplash-associated disorders (WAD).
Whiplash-vamman asteet perustuvat usein oireiden voimaakkuuteen ja kestoaikaan. Tyypillisesti whiplash-vammat jaotellaan seuraavasti (Shergill ym. 2021):
Aste I (WAD I): Niskan alueella esiintyy kipua tai jäykkyyttä, mutta tutkittaessa ei havaittavia liikkuvuuden rajoituksia tai hermo-oireita.
Aste II (WAD II): Niskan alueella esiintyy kipua ja liikkuvuuden rajoituksia sekä lihasjäykkyyttä tai lihasärsytystä.
Aste III (WAD III): Niskassa esiintyy kipua sekä hermo-oireita, kuten tuntohäiriöitä tai lihasheikkoutta käsivarsissa.
Aste IV (WAD IV): Tämä on vakavin muoto, johon liittyy selkäydinvamma tai nikaman murtuma. Oireena kivun lisäksi laaja-alaisia hermo-oireita kuten puutuneisuutta, voimattomuutta ja tunnottomuutta.
Whiplashin taustalla syynä on niskan nopea liike ja kudosten kuormittuminen. Arjessa, kuten kävellessä, juostessa tai aivastaessa, päähän ja niskaan kohdistuvat kiihtyvyydet ovat yleensä alle 10 G, mikä on keholle täysin normaalia (Siegmund ym., 2018). Matalanopeuksisessa peräänajossa, vaikka auton nopeusero olisi vain noin 7–8 km/h, pään kiihtyvyys voi hetkellisesti nousta noin 15–30 G:n tasolle, mikä riittää venyttämään kaularangan pehmytkudoksia ja nivelsiteitä (Panjabi ym., 2001; Siegmund ym., 2018). Aivotärähdys puolestaan edellyttää tyypillisesti paljon suurempia kiihtyvyyksiä, usein 60–130 G (Rowson & Duma, 2019).
Whiplash-vamman oireet voivat vaihdella suuresti ja jotkut saattavat kärsiä kroonisista oireista pitkän ajan jälkeen, vaikka alkuperäinen vamma olisi ollut lievä. Kuntoutus ja hoitomenetelmät valitaan usein vamman vakavuuden ja yksilön oireiden mukaan.
Whiplashin ja aivotärähdyksen oireiden erot?
Aivotärähdyksen ja niskan retkahdusvamman oireet voivat olla samankaltaisia, sillä molemmat johtuvat äkillisistä pään ja niskan liikkeistä. Taustalla olevat mekanismit kuitenkin eroavat: aivotärähdys on lievä aivovamma, kun taas whiplash vaikuttaa ensisijaisesti niskan pehmytkudoksiin, hermoihin ja lihaksiin. Kuperman ja kumppanit (2021) korostavat, että on tärkeää erottaa pään ja niskan oireet diagnostiikassa ja hoidossa, jotta kuntoutuminen voidaan optimoida. Tutkiminen on siis tärkeää oireiden ja tilan arvioimiseksi sekä tarvittaessa on käytettävä kuvantamismenetelmiä vakavien vammojen sulkemiseksi pois. Tällainen lähestymistapa voi myös vähentää kroonisten oireiden riskiä, jotka voivat kehittyä hoitamattomista vaivoista.
Rebbeck, Evans ja Elliott (2019) toteavat, että aivotärähdyksiä ja whiplash-oireyhtymää jää usein huomaamatta perusterveydenhuollossa. Oireiden päällekkäisyys tekee aivotärähdyksen diagnosoimisesta haastavaa, mikä voi johtaa puutteelliseen hoitoon. Niskan retkahdusvamman arviointi keskittyy usein pehmytkudosvammoihin niskan ja hartioiden alueella, jolloin neurologiset ongelmat, kuten aivotärähdyksen oireet, saattavat jäädä huomaamatta. Tämän vuoksi he suosittelevat kattavaa kliinistä arviointia. Noin 30–50 % whiplashin saaneista kärsii jonkinasteisista kroonisista oireista vielä vuoden kuluttua vammasta (Kamper ym. 2008; Carroll ym. 2008).
Kuntoutus
Whiplashin kuntoutus on tärkeää ja sen tavoitteena on palauttaa niskan liikkuvuus, lihasten toiminta, vähentää kipua sekä ehkäistä kroonisten oireiden kehittymistä. Varhaisen kuntoutuksen merkitys korostuu, sillä tutkimukset ovat osoittaneet, että fysioterapia ja aktiiviset harjoitukset voivat merkittävästi parantaa kuntoutujien elämänlaatua ja edistää palautumista. Kuntoutusohjelmat, jotka sisältävät manuaalista terapiaa ja terapeuttista harjoittelua, räätälöidään yksilöllisesti yksilön tarpeiden mukaan. Aktiivinen osallistuminen kuntoutusprosessiin on myös tärkeää, sillä se edistää kuntoutujan sitoutumista hoitoon ja parantaa toipumisen ennusteita.
Vassiliou ja kumppanit (2006) tutkivat artikkelissaan fysioterapian ja aktiivisten harjoitusten tehokkuutta myöhäisen whiplash-oireyhtymän ehkäisyssä. Tutkimuksessa jaettiin 200 potilasta satunnaisesti kahteen ryhmään: interventioryhmään, joka sai fysioterapiaa ja aktiivisia harjoituksia, sekä kontrolliryhmään, joka sai ”tavanomaista” hoitoa, kuten lepoa, kipulääkkeitä ja kylmä-kuuma hoitoa. Tulokset osoittivat, että interventioryhmä koki merkittävästi vähemmän kipua sekä niskan toiminnallisuus parani verrattuna kontrolliryhmään. Interventioryhmän potilailla oli myös alhaisempi riski kehittää kroonisia oireita, mikä viittaa fysioterapian ja aktiivisten harjoitusten myönteiseen vaikutukseen pitkällä aikavälillä.
Dehner ja kollegat (2009) korostavat, että manuaalinen terapia ja aktiiviset harjoitusohjelmat voivat olla erityisen tehokkaita whiplash-kuntoutuksessa. Heidän mukaansa fysioterapia voi merkittävästi parantaa kuntoutujan elämänlaatua. Artikkeli tuo esiin myös, että hoitojen räätälöinti yksilöllisesti kuntoutujan tarpeiden mukaan on tärkeää, ja aktiivinen osallistuminen kuntoutusprosessiin vaikuttaa myönteisesti toipumiseen.
Yhteenveto
Aivotärähdyksen ja niskan retkahdusvamman oireet voivat olla samankaltaisia, mutta niiden taustamekanismit eroavat merkittävästi. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää erottaa nämä vaivat toisistaan. Kattava kliininen tutkiminen ja oireiden huomioiminen, auttavat optimoimaan kuntoutumisprosessin ja vähentämään kroonisten oireiden riskiä.
Lähteet:
Carroll, L. J., Holm, L. W., Hogg-Johnson, S., Côté, P., Cassidy, J. D., & Haldeman, S. (2008). Course and prognostic factors for neck pain in whiplash-associated disorders (WAD): Results of the bone and joint decade 2000–2010 task force on neck pain and its associated disorders. European Spine Journal, 17(1), 83-92.
Dehner, C., Elbel, M., Strobel, P., Scheich, M., Schneider, F., Krischak, G., & Kramer, M. (2009). Grade II whiplash injuries to the neck: what is the benefit for patients treated by different physical therapy modalities?. Patient Safety in Surgery, 3, 2 – 2. https://doi.org/10.1186/1754-9493-3-2.
Kamper, S. J., Rebbeck, T. J., Maher, C. G., McAuley, J. H., & Sterling, M. (2008). Course and prognostic factors of whiplash: A systematic review and meta-analysis. Pain, 138(3), 617-629.
Kuperman, P., Granovsky, Y., Fadel, S., Bosak, N., Buxbaum, C., Hadad, R., Sprecher, E., Bahouth, H., Lulu, H., Yarnitsky, D., & Granot, M. (2021). Head- and neck-related symptoms post-motor vehicle collision (MVC): Separate entities or two sides of the same coin?. Injury. https://doi.org/10.1016/j.injury.2021.03.003
Panjabi MM, et al. Whiplash injury biomechanics and facet joint strain. Spine, 2001.
Rebbeck, T., Evans, K., & Elliott, J. (2019). Concussion in Combination With Whiplash-Associated Disorder May Be Missed in Primary Care: Key Recommendations for Assessment and Management. The Journal of Orthopaedic and Sports Physical Therapy, 1-41. https://doi.org/10.2519/jospt.2019.8946.
Rosenfeld, M., Seferiadis, A., Carlsson, J., & Gunnarsson, R. (2003). Active intervention in patients with whiplash-associated disorders improves long-term prognosis: A randomized controlled clinical trial. Spine, 28(22), 2491-2498.
Rowson S & Duma SM. Brain injury prediction using head kinematics. PMC6928097, 2019.
Shergill, Y., Côté, P., Shearer, H., Wong, J. J., Stupar, M., Tibbles, A., & Cassidy, J. D. (2021). Inter-rater reliability of the Quebec Task Force classification system for recent-onset Whiplash Associated Disorders. The Journal of the Canadian Chiropractic Association, 65(2), 186–192.
Siegmund GP, et al. Cervical spine kinematics during low-speed rear impacts. PMC6203429, 2018.
Vassiliou, T., Kaluza, G., Putzke, C., Wulf, H., & Schnabel, M. (2006). Physical therapy and active exercises – An adequate treatment for prevention of late whiplash syndrome? Randomized controlled trial in 200 patients. Pain, 124, 69-76. https://doi.org/10.1016/j.pain.2006.03.017.
Yadla, S., Ratliff, J. K., & Harrop, J. S. (2008). Whiplash: diagnosis, treatment, and associated injuries. Current reviews in musculoskeletal medicine, 1(1), 65–68. https://doi.org/10.1007/s12178-007-9008-x