Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinvaivoista. Se voi pahimmillaan olla toimintakykyä halvaannuttava ja häiritä jokapäiväistä arkielämää. Alaselkäkipu voi johtua useista eri tekijöistä ja kipu olla erilaista. Patologiset tekijät eli rakenteista tai sairauksista johtuvat ovat onneksi vain pienin osa alaselkävaivoja. Suurin osa alaselkävaivoista on niin kutsuttuja epäspesifejä, jolloin ei voida täydellä varmuudella sanoa mistä kipu johtuu.
Onko kipeä selkä aina toimintakyvytön?
Miten voimme mitata selkäkipua ja sen aiheuttamaa toimintakyvyn vähenemistä? Terveyskirjasto määrittelee toimintakykyä seuraavanlaisesti:
” Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä selvitä fyysisesti, psyykkisesti, kognitiivisesti ja sosiaalisesti itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissa niissä ympäristöissä, jossa hän elää, sekä kykyä huolehtia itsestä ja toisista”.
Itse koettua eli subjektiivista tuntemusta voidaan määrittää esimerkiksi kyselyillä, joissa kuvataan selkäkivun aiheuttamia haittoja, sen vaikutusta arjen tekemiseen ja itse kivun tuntemusta. Kivun voimakkuudessa taas useimmiten käytetään niin kutsuttua VAS-kipujanaa, joka määrittelee kivun kovuutta. Kipu voi vaihdella päivittäin tai viikoittain, mutta silti saatetaan pystyä suoriutumaan päivän askareista, välillä jopa valittamatta. Kipu on usein myös erilaista ja eri tavalla koettua eri ihmisillä, joten on vaikea määrittää mikä ”määrä” kipua vaikuttaa toimintakykyyn. Tässä muutamia esimerkkejä epäspesifistä selkäkivusta omalta vastaanotoltani vuosien varrelta:
”Alaselkäkipu, joka häiritsee melkein päivittäin arkisissa askareissa sekä juoksulenkeillä että pitkillä kävelylenkeillä. Pystyy kuitenkin salilla tekemään kaikkea ja esimerkiksi maastavedosta nousee 190kg kivuitta. Kokee kuitenkin selän olevan toimintakyvytön, sillä se häiritsee arkea.”
”Alaselkäkipu, joka häiritsee juoksuharrastusta. Ei kuitenkaan tunnu arjessa tai töissä (istumatyö). Kipu ei jää päälle juoksemisen jälkeen vaan tuntuu vain sen aikana. Kokee selän olevan toimintakyvytön, vaikka se ei arjessa häiritsekään.”
”Äkillisesti alkanut alaselkäkipu, joka tuntuu koko ajan häiriten arkea ja harrastusta. Alkuhaastattelussa selvisi, että viimeisen kahden kuukauden ajan treenannut paljon ja nousujohteisesti. Ei kevennysviikkoja väleissä. Kokee selän häiritsevän selkeästi kaikkea tekemistä, treenaa kuitenkin normaalisti.”
”Epämääräinen selkäkipu, joka tulee ja menee. Ei provosoidu selkeästi missään liikkeessä eikä pelkää liikuttaa selkäänsä. Säännöllinen liikunta jäänyt melkein kokonaan pois ison työmäärän takia. Ei koe ”normaalia” enempää stressiä töistään, mutta tiedostaa töiden stressaavan hieman. Kokee selän häiritsevän arkea.”
”Reilu kaksi vuotta sitten ollut alaselässä välilevyn pullistuma, joka säteili oikealle. Se kuntoutui hyvin, mutta viime aikoina on alkanut tuntemaan kipua alaselän alueella. Kokee kuitenkin selän olevan ehjä. Liikettä tarkastellessa, välittyy selkeästi selän käytön välttäminen. Asiakas välttää selkeästi kumartumista, kiertämistä ja kaikkia taivutuksia. Ei kuitenkaan koe kipua liikkuessa.”
Se, että pystyy tekemään maastavedon 200kg, ei tarkoita sitä, etteikö selkäkipu voisi häiritä arjessa muita askareita ja alentaa toimintakykyä. Selkäkipu voi myös olla jatkuvasti läsnä ja häiritä psyykkisesti paljon, vaikka se ei näkyisi toimintakyvyn alenemisena, vaan pystytään kivusta huolimatta suoriutumaan arjen haasteista. Selkäkipua, ja varsinkin tätä suurta määrää olevaa epäspesifiä selkäkipua, tulisi lähestyä aina yksilökohtaisesti ja koittaa löytää yhdessä tavoitteet selkäkivun ja sen aiheuttaman toimintakyvyn heikkenemisen parantamiselle. Tavoitteet voivat olla lyhyen tai pidemmän aikavälin tavoitteita. Tiedämme, että motivaatio pysyy kuntoutuksessa paremmin, kun päämäärä on selkeä ja / tai siitä saatava hyöty on itsellemme merkittävä (Lally et al. 2010: 2012). Siksi omat tavoitteet olisi hyvä sanoittaa ja vaikka kirjoittaa ylös paperille. Täysin kivuttoman elämän hakeminen saattaa olla turhan abstrakti käsite, jota on vaikea tavoitella. “Kahden viikon päästä osallistun harrastukseeni muutaman kerran viikossa, vaikka en siellä voisikaan tehdä kaikkea” voisi olla konkreettisempi ja helpommin tavoiteltavampi. Lyhyen aikavälin tavoitteen saavutettua ihmismieli usein keksii itselleen uuden tavoitteen. Näin tavoitteet muokkautuvat ajan kanssa ja alaselkäkivun kohdalla eri hoitomenetelmät muokkautuvat niiden edetessä. Miten näihin tavoitteisiin sitten päästäisiin?
Yhtä yksittäistä maailman parasta kaikkien selkäkipujen korjaavaa harjoitetta ei valitettavasti löydy. Tuki- ja liikuntaelinvaivojen ammattilaiset kovasti yrittävät selvittää alaselkäkivun osalta mikä toimisi parhaiten kaikille, joka sitten ohjeistaa ammattilaisen vastaanotolla tapahtuvia erilaisten hoitomenetelmien käyttöä. Yleisesti ottaen monipuolinen liikunta auttaa, varsinkin, jos se on itselle mieluista, paikallaan olo taas ei. Selkäkipu on jokaisen henkilökohtainen kokemus. Yhdellä saattaa auttaa kyykyssä hengailu, toisilla kävelylenkit, joillakin kalastaminen. Minäpystyvyyden, eli miten selviydyn näistä toimintakykyyn liittyvistä haasteista itse, lisääminen toimii myös usein. Pelko, huoli ja stressi lisäävät kipua herkistävien välittäjäaineiden määrää, jolloin tunnemme enemmän (herkemmin) kipua. Hyvä olo, rentous ja luottamus omaan kehoon lisää kipua lievittävien välittäjäaineiden määrää, jolloin kivun tunteminen helpottuu. Muun muassa liikunta lisää hyvänolon hormonien tuotantoa sekä vähentää stressihormonien määrää. Ihmisen mieli on tärkeä huomioida kivunhoidossa, vaikka tuki- ja liikuntaelinvaivoihin erikoistunut terapeutti ei mielensairauksia hoidakaan.
Mitä jos itse tuntee selän hyväksi sekä toimivaksi ja ammattilaisen vastaanotolla erilaisten testien avulla (esimerkiksi liikeratatestit) ammattihenkilö toteaa selän olevan varmasti kipeä ja toimintakyvytön, sillä testit niin sanovat? Onko se sitten kipeä, jos ammattilainen niin kertoo? Toimintakykyä parantava tapa tämä ei ainakaan ole. Voisiko tässä lähestyä kannustamalla selän taivutuksiin ja sen käyttämiseen sekä erilaisiin liikemalleihin, vaikka kipua ei tuntuisikaan?
Mitä jos teen fyysistä työtä ja sen myötä liikuntaa tulee paljon? Nämäkin ovat aina yksilökohtaisia riippuen työasennosta ja muusta elämän kuormituksesta. Kokonaiskuormituksen kartoittaminen ja sen hallinta olisi ehdottoman tärkeää. Tämän jälkeen voisi katsella asentoja, joilla keho kuormittuu ja katsoa miten niihin voisi vaikuttaa.
Lähtökohtaisesti kovan alaselkäkivun kanssa saatetaan olla todella toimintakykyinen. Tai sitten ei. Kaikki palikat eivät tosiaan mene kolmion muodosta läpi, vaikka kuinka survoisi. Myös se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Siksi äkillistä, lyhyt- tai pitkäaikaista selkäkipua tulisi lähestyä aina yksilöllisesti, pyrkiä selvittämään (realistiset) tavoitteet itselle ja lähteä tepastelemaan pienin askelin niitä kohti. Elämä on pitkä pätkä lyhyitä ajanjaksoja, joissa tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Myös kipujen kanssa.
Lähteet:
Steven Z. G. Et Al. Interventions for the Management of Acute and Chronic Low Back Pain: Revision 2021. JOSPT.
Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy 2021 51:11, CPG1-CPG60
Lally, P. Et al. 2010. How are habits formed: modelling habit formation in the real world.
Gardner, B., Lally, P., & Wardle, J. 2012. Making health habitual: the psychology of 'habit-formation' and general practice.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypähoito. 2017. Alaselkäkipu. Viitattu 16.11.2021. https://www.kaypahoito.fi/hoi20001
Äijö, M. & Sirviö, K. 2019. Terveyskirjasto. Iäkkään ihmisen toimintakyvyn tarkastelu suun terveyden edistämisen näkökulmasta. Viitattu 16.11.2021. https://www.terveyskirjasto.fi/trv00200