Kamppailu-urheilussa, niin kuin muissakin kontaktilajeissa tapahtuu ajoittain aivotärähdyksiä. Ne kuuluvat lajin luonteeseen, varsinkin kilpailu puolella. Miten suhtautua aivotärähdykseen, kun sellainen tapahtuu? Miten palata turvallisesti takaisin urheilun pariin?
Mikä aivotärähdys?
Aivotärähdyksellä tarkoitetaan yhdestä tai useammasta päähän kohdistuneesta iskusta johtuvaa lievää aivojen toimintahäiriötä. Aivotärähdys on luonteeltaan enemmän toiminnallinen kuin rakenteellinen, jolla tarkoitetaan, että pään alueella ei ole todettavissa rakenteellisia vaurioita. Aivojen toiminallisia, kuten verenkierron tai aineenvaihdunnan häiriötä voidaan taas todentaa (Sethi & Neidecker 2023). Aivotärähdyksen oirekirjo on laaja, ja selkeitä oireita aivotärähdysepäilyssä voi olla hankala tunnistaa ja nimetä. Oireet voivat ilmaantua vasta tunteja myöhemmin, joka hankaloittaa vaivan tunnistamista. Tyypillisiä aivotärähdykseen liittyviä oireita on muun muassa: päänsärky, niskakipu, sekavuus, pahoinvointi, muisti- ja keskittymishäiriöt, valo- ja ääniherkkyys ja unihäiriöt. (Patricios ym. 2022; Neidecker 2019; Saarelma 2022.)
Knock down, knock out & technical knockout
Knock downilla tarkoitetaan, kun ottelija lyödään maahan ja tuomari aloittaa laskemisen (kymmeneen tai kahdeksaan) ja lyöty ottelija yrittää nousta pystyyn ennen kuin laskenta päättyy.
Knockoutilla (KO) eli tyrmäyksellä tarkoitetaan, kun ottelija ei pysty nousemaan ylös vastustajan lyönnin tai potkun jälkeen, ennen kuin tuomari laskee kahdeksaan tai kymmeneen, riippuen säännöistä. Tapahtumaan voi liittyä lyhytaikaista tajunnan menetystä. Knockout voi tulla myös muista kuin päähän kohdistuneista tekniikoista, kuten esimerkiksi vartalolyönneistä yms.
TKO eli technical knockout voidaan julistaa erotuomarin, lääkärin, itse ottelijan tai kulmamiehen toimesta. Syynä voi olla loukkaantuminen, ottelijan kyvyttömyys puolustaa itseään tai kolme luvun laskua saman erän aikana (riippuen eri säännöistä).
Neideckerin ja kumppaneiden mukaan (2019) USA:n nyrkkeilyssä on seuraavanlaiset ottelukiellot tyrmäysten seurauksena:
Yksittäinen TKO/KO
TKO tai KO ilman tajunnan menetystä - 30-päivän ottelukielto
KO, jossa alle 1 minuutin tajunnan menetyksellä - 90- päivän ottelukielto
KO, jossa yli 1 minuutin tajunnan menetys - 180-päivän ottelukielto
Toinen aivotärähdys 90 päivän sisään
TKO tai KO ilman tajunnan menetystä - 90-päivän ottelukielto
KO, jossa alle 1 minuutin tajunnan menetyksellä - 180- päivän ottelukielto
KO, jossa yli 1 minuutin tajunnan menetys - 360-päivän ottelukielto
Kolmas KO tai TKO 365 päivän sisään
TKO tai KO ilman tajunnan menetystä - 12kk ottelukielto
KO, jossa tajunnan menetys riippumatta ajasta - 18kk ottelukielto
Aivotärähdysten testaamiseksi suositellaan tehtävän jokaisella ottelijalle ottelun jälkeen rauhallisessa ympäristössä. Arvion tekee terveydenhuollon ammattilainen. Arviointityökaluna voi toimia SCAT-6 (Sport Concussion Assesment Tool) tai SCOAT-6 (Sport Concunssion Office assessment tool) menetelmät.
Opiskeluun ja urheiluun paluu
Mukaillen Patricios & kumppanien (2023) sekä Neidecker ja veijareiden (2019) ohjeistuksia.
Oireet aivotärähdyksen jälkeen ovat hyvin yksilöllisiä ja paluu opiskeluun sekä urheiluun tapahtuu yksilöllisten oireiden puitteissa. Opiskeluun sekä urheiluun paluuseen löytyy yhteensä 10 vaiheinen protokolla, jossa altistetaan urheilija asteittain ärsykkeille ja kuormittavammalle liikunnalle. Tarvittaessa reagoidaan aina oireiden mukaisesti, jolloin palaaminen ei aina toteudu suoraviivaisesti. Suurin osa urheilijoista on tilastojen mukaan pystynyt palaamaan opiskeluun 10 päivän sisällä aivotärähdyksestä. Urheiluun paluu on todettu tapahtuvan keskimäärin 19,8 päivässä. Aivojen aineenvaihdunnalliset häiriöt saattavat jatkua vielä useamman viikon oireiden poistumisesta, joten maltti kontaktiin palaamisesta olisi aiheellista.
Aivotärähdyksen jälkeen suositaan asteittaista palaamista opiskeluun (Return-to-learn). Tarkoituksena on mahdollistaa opiskelijalle turvallinen ja vähitellen lisääntyvä paluu koulutehtävien ja oppimisen pariin aivotärähdyksen toipumisen aikana. Tällä huomioidaan aivotärähdyksen oireet, jotka voivat vaikuttaa opiskelukykyyn ja kognitiivisiin toimintoihin. Urheiluun palaaminen (return-to-sport) on myös suositeltu aloitettavan asteittain.
Asteittaisella paluulla kannustetaan alussa lepoon, jossa kuitenkin normaalit arkiset askareet ja kevyt liikunta ovat sallittuja. Täyttä passiivisuutta ja lepoa ei suosita sillä ”rest makes rust”.
Kevyt aerobinen liikunta on suotavaa, kuten kuntopyörän polkeminen, kävely tai muu vastaava. Kuitenkin liikunnassa tuli välttää suuremmin koordinaatiota tai kognitiota haastavaa tekemistä sekä maksimisykkeitä. Aerobiselle liikunnalle on ohjeistettu n. 55% omasta maksimisykkeestä ja asteittain nostattaen 70% maksimisykkeistä, ilman oireiden pahenemista.
Ensimmäisiin vuorokausiin suositellaan ruutuajan minimoimista, sillä se usein luo liiallista ärsykettä, joka saattaa pahentaa oireita. Ruutuaikaa voi aloittaa muutamista minuuteista kerrallaan, asteittain lisäten.
Päivien kuluessa voi ottaa mukaan helppoja lajinomaisia harjoitteita mukaan sekä lisätä harjoitusten kuormitusta, jotka eivät kuitenkaan pahenna oireita.
Kamppailuun palaaminen voisi tapahtua vaiheitta esimerkiksi seuraavanlaisesti:
Tapahtuma päivänä poistettava urheilusta, treeneistä tai kilpailusta. Ensimmäisen 24-48 tunnin aikana suositeltu jo kevyttä liikuntaa, vähäistä ruutuaikaa ja normaaleja arkiaskareita, jotka eivät pahenna oireita.
Vaihe 1: Kevyt aerobinen harjoittelu. Kuntopyörä, kävely tai muu vastaava 55% maksimisykkeestä. Normaalit arkiaskareet ja vähäinen ruutuaika.
Vaihe 2: Koveneva aerobinen harjoittelu. Hölkkä, uinti tai muu vastaava 70% maksimisykkeestä.
Vaihe 3: Lajispesifi harjoittelu, kuten nyrkkeilysäkki, varjonyrkkeily ja lajiliikkuminen. Nousujohteisesti lisäten harjoitusten kestoa ja kuormitusta.
Vaihe 4: Pädiharjoittelu parin kanssa lajinomaisella liikkumisella. Voi haastaa tasapainoa, havainnointikykyä sekä reagointikykyä erilaisilla lyönneillä ja potkuilla.
Vaihe 5: Tasapainoa haastavat harjoitteet ja kuormituksen nostaminen ilman oireiden pahemista.
Vaihe 6: Sparrailua ilman kontaktia sekä reagoimista vastustajan liikkeisiin.
Vaihe 7: Aluksi kevyttä sparria lyhyillä erille ja pitkillä tauoilla. Kevyttä sparria, jossa pidennetään erien pituutta ja lyhennetään taukojen pituutta. Kohti normaalia sparria.
Jokaisen vaiheen tulisi kestää vähintään 24h. Jos oireet eivät lisäänny 24 tunnin aikana, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Urheilijan ei tule edetä, jos aivotärähdyksen oireet lisääntyvät kyseisen 24 tunnin aikana. Jos oireet lisääntyvät, tulee palata edelliseen vaiheeseen, jossa oireet eivät lisääntyneet.
Aivotärähdysten määrä
Mańka-Malara ja Mierzwińska-Nastalska (2022) tarkastelivat UFC-otteluita vuosien 2000 ja 2021 välillä, joista ilmeni, että 31,6 % kaikista otteluista päättyi päähän kohdistuvien vammojen vuoksi. Tyrmäysten (KO) osuus UFC:ssa vuosina 2006–2012 oli 6,4 sataa urheilijaa kohden (12,7 % otteluista). Heidän mukaansa vapaaottelussa tapahtui 22,9 loukkaantumista 100 urheilijan ottelua kohden, ja näistä suurin osa sijoittui päähän ja kasvojen alueelle (66,8–78 %). Erityiset raskaansarjan mestaruusottelut, pidemmälle edenneet ottelut ja ne, jotka päättyvät tyrmäykseen (KO) tai tekniseen tyrmäykseen (TKO), näyttävät olevan korkeamman loukkaantumisriskin tilanteita vapaaottelussa. (Mańka-Malara & Mierzwińska-Nastalska 2022.)
Thainyrkkeilyssä havaittiin, että kokeneemmat ottelijat, ammattilaiset, nuoret ja kevyemmässä painoluokassa ottelevat ovat alttiimpia kaikenlaisille loukkaantumisille (Strotmeyer ym. 2016).
Loosemoore kumppaneineen (2015) seurasivat 5 vuotta brittiläisiä huippu amatöörinyrkkeilijöitä, joilla todettiin 0,53 aivotärähdystä tuhatta harjoittelu- / kilpailutuntia kohden.
Zazryn, Finch & McCrory (2003) seurasivat australialaisia potkunyrkkeilijöitä 16 vuoden ajan. Heidän mukaan aivotärähdysten osuus oli 19,2 tuhatta ottelua kohden ja kaikista loukkaantumisista aivotärähdys kattoi 17,5%. Polmannilla ja kumppanien (2020) tutkimuksessa aivotärähdysten määrä oli 3,5% kaikista loukkaantumisista kamppailijoilla.
Paljon on heittelyä yleisesti katseltuna aivotärähdysten määrässä ja harvemmin harjoituksissa tapahtuvat vammat päätyvät edes tilastoihin. Yleisesti on pidetty ongelmana aivotärähdysten tunnistaminen ja oikeanlainen urheiluun takaisin paluu.
Kypärän käytöllä ei ole ehkäisevää vaikutusta aivotärähdyksen synnyssä. Kypärä suojaa hyvin haavoilta, murtumilta ja mustelmilta (deWeber ym. 2023).
Aivotärähdysten tilastoitumisen haasteena on, että se jää usein tunnistamatta. Omasta kokemuksesta urheilijan ensimmäinen reaktio saattaa tilanteessa olla ”ei tässä mitään, pystyn jatkamaan treenit helposti loppuun”. Aivotärähdykseen liittyviä oireita ei välttämättä haluta kohdata, niistä ei kerrota ja harjoitellaan niistä huolimatta. Pelkona, että ei voi jatkaa treenaamista. Helpommalla toki pääsisi, jos niitä hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla ja normaali harjoittelukin onnistuisi nopeammin ja paremmin.
Kanssa treenaajien sekä muiden lajitoimijoiden rooli on merkityksellinen aivotärähdysten havaitsemissa. Jos harjoittelussa tulee tilanne, jossa ”polvet notkahtavat” tai huomaat, että urheilija ei toimi ihan normaalilla tasolla, tulisi asia ottaa puheeksi. Kuntoutumisen tarkoituksena on kuitenkin saada urheilija palaamaan mahdollisimman turvallisesti ja nopeasti urheilun pariin, ei pitää sieltä poissa. Kuntoutuksen aikana voi kontaktiharjoittelun sijasta ohjata harjoittelun pääpainopistettä hetkeksi muihin asioihin. Harjoittelu voi siis jatkua, sille sopivassa muodossaan.
Isoin riski taitaa tällä hetkellä olla lyhyessä ajassa useamman aivotärähdyksen tapahtuminen. Ei anneta tarpeeksi aikaa palautumiselle. Aivotärähdyksen tunnistaminen, riittävä sekä oikeanlainen lepo ja asteittainen urheiluun takaisin paluu ovat hyvinkin olennaisia urheilijan terveyden ja hyvän harjoittelun kannalta.
Lähteet:
Loosemore M , Lightfoot J , Palmer-Green D , et al . Boxing injury epidemiology in the Great Britain team: a 5-year surveillance study of medically diagnosed injury incidence and outcome. Br J Sports Med 2015;49:1100–7.doi:10.1136/bjsports-2015-094755
Neidecker, J., Sethi, N. K., Taylor, R., Monsell, R., Muzzi, D., Spizler, B., Lovelace, L., Ayoub, E., Weinstein, R., Estwanik, J., Reyes, P., Cantu, R. C., Jordan, B., Goodman, M., Stiller, J. W., Gelber, J., Boltuch, R., Coletta, D., Gagliardi, A., Gelfman, S., … Inalsingh, C. (2019). Concussion management in combat sports: consensus statement from the Association of Ringside Physicians. British journal of sports medicine, 53(6), 328–333. https://doi.org/10.1136/bjsports-2017-098799
Polmann, H., Melo, G., Conti Réus, J., Domingos, F. L., de Souza, B. D. M., Padilha, A. C., Duque, T. M., Porporatti, A. L., Flores-Mir, C., & De Luca Canto, G. (2020). Prevalence of dentofacial injuries among combat sports practitioners: A systematic review and meta-analysis. Dental traumatology : official publication of International Association for Dental Traumatology, 36(2), 124–140. https://doi.org/10.1111/edt.12508
Zazryn TR, Finch CF, McCrory P. A 16 year study of injuries to professional kickboxers in the state of Victoria, Australia. Br J Sports Med. 2003. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/14514540/
Mańka-Malara, K., & Mierzwińska-Nastalska, E. 2022. Head Trauma Exposure in Mixed Martial Arts. International journal of environmental research and public health. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9603147/
Strotmeyer, S., Jr, Coben, J. H., Fabio, A., Songer, T., & Brooks, M. 2016. Epidemiology of Muay Thai fight-related injuries. Injury epidemiology, 3(1), 30. https://doi.org/10.1186/s40621-016-0095-2
Saarelma, O. 2022. Aivotärähdys ja pään vammat (aikuiset). Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00641
Hislop MD , Stokes KA , Williams S , et al . Reducing musculoskeletal injury and concussion risk in schoolboy Rugby players with a pre-activity movement control exercise programme: a cluster randomised controlled trial. Br J Sports Med 2017;51:1140–6. doi:10.1136/bjsports-2016-097434
Eliason P , Galarneau J-M , Kolstad AT , et al . Prevention strategies and Modifiable risk factors for sport-related Concussions and head impacts: a systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med 2023:bjsports-2022-106656.
Patricios, J. S., Schneider, K. J., Dvorak, J., Ahmed, O. H., Blauwet, C., Cantu, R. C., Davis, G. A., Echemendia, R. J., Makdissi, M., McNamee, M., Broglio, S., Emery, C. A., Feddermann-Demont, N., Fuller, G. W., Giza, C. C., Guskiewicz, K. M., Hainline, B., Iverson, G. L., Kutcher, J. S., Leddy, J. J., … Meeuwisse, W. (2023). Consensus statement on concussion in sport: the 6th International Conference on Concussion in Sport-Amsterdam, October 2022. British journal of sports medicine, 57(11), 695–711. https://doi.org/10.1136/bjsports-2023-106898
deWeber, K., Parlee, L., Nguyen, A., Lenihan, M. W., & Goedecke, L. (2023). Headguard use in combat sports: position statement of the Association of Ringside Physicians. The Physician and sportsmedicine, 1–10. Advance online publication. https://doi.org/10.1080/00913847.2023.2242415
Sethi, N. K., & Neidecker, J. (2023). Neuroimaging in professional combat sports: consensus statement from the association of ringside physicians. The Physician and sportsmedicine, 51(4), 343–350. https://doi.org/10.1080/00913847.2022.2083922