Stinger & burner syndrome
Amerikkalaisesta jalkapallosta ja muista kontaktilajeista tuttu ”stinger” tai ”burner” -vamma.
”Stingerillä” tarkoitetaan kaularangan hermojuuriin tullutta kompressiota tai olkapääpunokseen kohdistuvaa suoraa iskua tai venytystä, mikä johtaa tilapäisesti yhden yläraajan sensorisiin ja motorisiin puutteisiin, kestäen muutamista sekunneista tunteihin. Noin puolella kontaktilajien harrastajista ja amerikkalaisen jalkapallon pelaajista, high school-, college- ja ammattilaistasolla, on vähintään yksi ”stingeri”-kokemus urallaan (Starr ym. 2014; Qureshi ym. 2010). Paljon jää myös diagnosoimatta.
Vammamekanismejä on tyypillisesti kolmea erilaista: suora isku olkapääpunokseen, olkapääpunoksen venytys ja venähdys tai niskan retkahduksesta johtuen kaularangan hermojuurien kompressio. Oireet voivat olla saman tyyliset riippumatta vammamekanismistä, mutta pahempien vaurioiden poissulkemisen kannalta, tulisi tietää mikä mekanismi on ollut kyseessä. (Bowles ym. 2020)
Tyypilliset oireet heti pelikentällä:
ei pysty nostamaan kättä ylös
ei pysty puristamaan kättä nyrkkiin
voimattomuus koko yläraajassa ja / tai hartiassa
kättä ja käsivartta pistelee / polttelee / tikuttaa
käsi ja käsivarsi on tunnoton tai puutunut
samat oireet voivat olla myös hartiassa
oireet vain toisessa yläraajassa
Vaikka oireet ovat usein hyvinkin kovat, paraneminen ja palautuminen on suhteellisen nopeaa ja hyvää. Oireet tyypillisesti kestävät minuuteista kahteen viikkoon ja ne paranevat ilman mitään interventiota. Useimmat pelaajat, jotka kokevat ”stingerin”, eivät missaa harjoituksia tai pelejä. (Bowles ym. 2020)
Taklauksesta tulleen iskun seurauksena hermorakenteisiin usein tulee pientä tai isompaa vauriota. Vaurion laajuutta pyritään arvioimaan erilaisilla testeillä kentänlaidalla sekä tarvittaessa magneettikuvantamisella ja / tai ENMG hermoratatutkimuksella. Tärkeintä on poissulkea vakavammat hermo-, selkäydin-, niska- ja päävammat pois.
Hermovammat voidaan jakaa vakavuudeltaan eri pääluokkiin Seddonin ja Sunderlandin taulukon mukaan: neurapraksia, aksonotmesis ja neurotmesis. Tyypillisesti stingeri on vakavuudeltaan alinta kastia eli tason 1-2 välissä (neurapraksia / aksonotmesis), jossa hermosolussa myeliinituppi vaurioituu, mutta aksoni ei.
Tyypillisesti kompressiovammasta johtuen, lisääntyneen paineen ja puristuksen vuoksi, verisuonet ja verenkierto eivät toimi normaalisti, josta tulee hermoon iskeeminen (hapeton) tila. Toinen mekanismi on pienemmästä paineesta johtuva laskimoiden toiminnan häiriö, jolloin tulee ekstraneuraalista (hermosolun ulkopuolista) turvotusta. Tästä johtuen ajan kanssa voi syntyä arpikudosta hermon ympärille, aiheuttaen intraneuraalista turvotusta. Vamma luokitellaan Neurapraksian kanssa saman tyyppiseksi eli alueella ilmenee demyeliinisaatiota ilman aksonin minkäänlaista vauriota. Kompressio voi olla akuutti tai krooninen. Oireet voivat alkaa raajan parestesialla ja distaalisella tuntopuutoksella, ja kroonistuessa ne voivat aiheuttaa lihasheikkoutta sekä atrofiaa. Myeliinitupissa huomataan ohentumista ja hajoamista sekä Schwannin solujen proliferaatiota. Alueella alkaa neuroinflammaatiota eli tulehdustilaa, joka voi pitkittää oireita (Menorca, R. ym. 2013; Scheib, J. ym. 2013; Kröger, H. ym. 2010. 255-265).
Vaikka vamma usein paranee nopeasti ajan kanssa, niin on ehdottoman tärkeää poissulkea vakavammat vammat, eikä olettaa jokaisen yläraajan puutumisen olevan ”stinger”.
Jos kauden aikana tulee kolme ”stinger”-vammaa, niin Bowles ja kumppanit (2020) suosittelevat käymään niskan magneettikuvissa, jotta saadaan mahdolliset pahemmat vauriot poissuljettua ja pelaamisesta turvallisempaa. Toistuvia stingereita saavalla pelaajalla on suurempi riski kaularangan selkäydinkanavan ahtautumiselle (Bowles ym. 2020) ja sitä kautta pitkittyville oireille. Yksittäinen ”stinger”-vamma ei kuitenkaan kasvata riskiä vakavammalle niskaperäiselle vammalle tai pitkittyneelle oirehdinnalle (Qureshi ym. 2010).
Milloin viimeistään jatkohoitoon:
jatkuva niskakipu
useamman päivän tai viikon voimattomuus
jatkuvaa pistelyä, puutumista tai kipua yläraajassa
molempien yläraajojen oirehdintaa
pääkipu
huonovointisuus
muistihäiriöt
Hyvät varusteet, niskan ja yläraajojen lihasten optimaalinen toiminta sekä taklaustekniikat vähentävät riskiä loukkaantumiselle. Kaularangan isometrisistä harjoitteista on ollut myös selkeästi hyötyä ”stingeristä” johtuvien oireiden kanssa. (Qureshi ym. 2010)
Riippuen mihin hermoon tai mille hermojuuren tasolle mahdollinen vaurio on sattunut, voidaan määrittää, missä kohtaan yläraajaa on pistelyä, tunnottomuutta tai lihasheikkoutta. Tämä on tärkeä huomioida kuntoutuksen kannalta, jotta oireet eivät pitkittyisi. Kuntoutuksessa tyypillisesti pyritään saamaan oireita vähennettyä sekä palauttamaan nivelten normaali toiminta ja lihasten voimatasot.
Paluu pelikentille
Pelaamiseen palaamisesta ei ole selkeää yhtenevää käytäntöä. Vakavampien vammojen poissulkemisen ja yläraajan normaalin toiminnan palauduttua, on turvallista palata pelaamaan. Tähän suositellaan kuntoutusalan ammattilaisen tai lääkärin tekemää arviointia ja yhteispäätöstä pelaajan sekä valmentajan kanssa. Tostin ja kumppaneiden mukaan (2016) 85% ”Stingerin” saavista pelaajista, ei jätä väliin seuraavia harjoituksia tai pelejä.
Lähteet:
Bowles DR, Canseco JA, Alexander TD, Schroeder GD, Hecht AC, Vaccaro AR. 2020. The Prevalence and Management of Stingers in College and Professional Collision Athletes. Curr Rev Musculoskelet Med. Dec;13(6):651-662. doi: 10.1007/s12178-020-09665-5. PMID: 32691363; PMCID: PMC7661678.
Kröger, J., Aro, H. & Böstman, O. ym. 2010. Traumatologia. 7. Painos. Keuruu. Kandidaattikustannus.
Menorca, R. M., Fussell, T. S., & Elfar, J. C. 2013. Nerve physiology: mechanisms of injury and recovery. Hand clinics, 29(3), 317–330. https://doi.org/10.1016/j.hcl.2013.04.002
Qureshi, S. & Hecht, A. 2010. Burner Syndrome and Cervical Cord Neuropraxia. Seminars in Spine Surgery. 22. 193-197. 10.1053/j.semss.2010.06.005.
Scheib J, Höke A. Advances in peripheral nerve regeneration. Nat Rev Neurol. 2013. 668-676. doi:10.1038/nrneurol.2013.227
Starr, H. M., Jr, Anderson, B., Courson, R., & Seiler, J. G. 2014. Brachial plexus injury: a descriptive study of American football. Journal of surgical orthopaedic advances, 23(2), 90–97. https://doi.org/10.3113/jsoa.2014.0090
Tosti R, Rossy W, Sanchez A, Lee SG. Burners, stingers, and other brachial plexus injuries in the contact athlete. Oper Tech Sports Med. 2016;24(4):273–277.
Vaccaro, A. R., Klein, G. R., Ciccoti, M., Pfaff, W. L., Moulton, M. J., Hilibrand, A. J., & Watkins, B. 2002. Return to play criteria for the athlete with cervical spine injuries resulting in stinger and transient quadriplegia/paresis. The spine journal : official journal of the North American Spine Society, 2(5), 351–356. https://doi.org/10.1016/s1529-9430(02)00202-4